Viimeistä viedään

Viimeisiä kampanjapäiviä viedään. Hauskaa on ollut taas tehdä vaalityötä, vaikka Leo onkin sitä mieltä, että nyt saa riittää. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita vaalityön lomassa, mm. rahojen riittävyydestä väestön ikääntyessä, nuorten syrjäytymisestä, yksityistämisestä ja kuntaliitoksista. Ihmiset ovat selvästi tietoisia siitä, että muutoksia tarvitaan, jotta voimme jatkossa pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta palveluineen. 

Kuntauudistus on yksi suuri uudistus, joka on välttämätön. Rakenteita uudistamalla saadaan toivottavasti vähemmän byrokratiaa ja enemmän laatua palveluihin.

Yksityistämisen tiimoilta tuntuu olevan edelleen sellainen käsitys voimissaan, että yksityinen tuottaa palvelut usein paremmin kuin julkinen toimija. Itse en usko,että asia on näin yksinkertainen. Oma kokemukseni esimerkiksi yksityisestä terveydenhuollosta on se, että laatu voi olla hyvää että huonoa. Samoin olen saanut julkiselta puolelta parempaanja huonompaan palvelua. Tärkeää jokatapauksessa on, että kuntalaiset voisivat luottaa siihen, että tarvittaessa julkiseen järjestelmään voi luottaa ja esimerkiksi terveyskeskuslääkäreille saa ajan nopeasti.

Huomenna aion ehtiä vielä kunnolla kiertämään, Leo saa jäädä isän seuraksi :)

 

Puistohetkiä

Vauva-arki ei ole helppoa. En tunne kovin montaa tuoretta vanhempaa, joita vauvavuoden intensiivisyys ei olisi yllättänyt. Väsymisen vaikutusta on myös vaikea ymmärtää etukäteen. Se, että ei ole nukkunut kuukausiin, on täysin eri asia kun muutama huonosti nukuttu yö.

Suomalainen neuvolajärjestelmä toimii kohtalaisen hyvin, kun vauvaperhe tarvitsee tukea ja apua. Ainakin silloin kun siihen on todellinen tarve. Tämän lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että tukea saa jo silloin kun asiat eivät ole vielä täysin kaoottisessa tilassa. Esimerkiksi matalankynnyksen tilaisuudet, jossa voi jakaa asioita toisten vanhempien kanssa, ovat keskeisiä. Näistä tilaisuuksista toivoisi saavan tietoa aktiivisesti myös neuvolasta.

Meillä on Leon kanssa ollut tärkeää päästä viikottain leikkipuiston vauvahetkeen (tai ainakin se on äidille tärkeää). Lisäksi mammaporukassa on kahviteltu jo usean kuukauden ajan. Kun saa jakaa ajatuksia toisten kanssa ja huomaa, että ei muuten noillakaan nukuta, asiat asettuvat suhteisiinsa.

Pienillä asioilla on väliä, kun arvioidaan ovatko kuntalaiset tyytyväisiä palveluihin. Keskeisten terveys- ja sosiaalipalveluiden lisäksi tarvitaan puistohetkiä ja verkottumistilaisuuksia. Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys kun on kyse hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Valtterin puolesta

Hesarissa oli tänään juttu kirpputori Valtteria uhkaavasta häädöstä. Valtteri on juuri sellainen kaupunkilaisten kokoontumispaikka ja olohuone, joita toivoisi Helsinkiin lisää. Olisi todella sääli jos tällaisesta toiminnasta jouduttaisiin luopumaan. Toivottavasti asiaan löydetään ratkaisu, jossa kirpputori säilyy helsinkiläisten ilona.

Asuntopolitiikkaan vauhtia

Syksyn aikana uutisissa on vilahtanut tuttuja otsikoita: vuokrat ovat nousseet Helsingissä, asuntoja, erityisesti vuokra-asuntoja, rakennetaan aivan liian vähän jne. Tuntuu, että nämä teemat säilyvät otsikoissa vuodesta toiseen. 

Asuntopolitiikan ongelmat kyllä tunnustetaan, mutta aihe ei kuitenkaan nouse vaaleissa suureksi keskustelun aiheeksi. Tämä on sinänsä kummallista, että asuminen voidaan nähdä monella tapaa ihmisen hyvinvoinnin perustekijänä. Ilman asuntoa elämä tuskin on oikeilla raiteilla. Nuorelle ensimmäinen asunto on usein tärkeä perusjalka, jonka päälle voi rakentaa omaa elämää eteenpäin. Perheet painivat pääkaupunkiseudulla usein tilanpuutteesta korkeiden hintojen puristuksessa. Usealla helsinkiläisellä asuminen nielaisee suuren osan tuloista niin, että muusta elämisestä joutuu pihistelemään. 

Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan haasteet tuskin ratkeavat markkinoiden toimesta. Asuntojen määrän lisäämiseksi tarvitaan aktiivista poliittista ohjausta. Asuntoministeri Kiurun ehdottama käynnistysavustus on tervetullut ajatus. Käynnistysavustuksen on tarkoitus vauhdittaa vuokra-asuntojen rakentamista. Lisäksi tarvitaan muita työkaluja:esimerkiksi kuntien mahdollisuutta pakkolunastaa tontteja asuntokäyttöön tulisi käyttää aktiivisesti. 

Myös keskustelua asuntopolitiikasta kaivataan: ilman poliittista tahtoa tuskin saadaan aikaiseksi suuria muutoksia.

Kaupunkilaiset vaikuttamaan

Täytin eilen vaalikoneita urakalla. Useammassa oli kysymyksiä tämän hetkisestä politiikan kuumassa perunasta eli kuntauudistuksesta. Itse olen sen kannalla, että pääkaupunkiseutu on jo yhtä kaupunkirakennetta ja siten Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen voisi lykätä yhteen. Uskon, että näin saataisiin esimerkiksi asutopolitiikassa tuloksia aikaan: kohtuuhintaista asumista ja esimerkiksi lisää vuokra-asuntotuotantoa. Lisäksi palveluita voitaisiin tarjota joustavammin kaupunkilaisten tarpeista lähtien niin, että teennäiset kuntarajat eivät olisi esteenä.


Suur-Helsingin haasteeksi voisi kuitenkin koitua se, että kaupunkilaiset entisestään etääntyisiät päätöksenteosta. Omaan alueen asioihin olisi haastavaa vaikuttaa suur-kaupungin valtuuston kautta. Kuntaliitos edellyttäisi siten uudenlaisia tapoja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin turvaamiseksi.




Erilaiset kuulemiset ja kyselyt olisi yksi tapa pitää kaupunkilaistien ääni kuuluvissa päätöksenteossa. Niitä voitaisiin testata jo nyt Helsingissä. Vaikutusmahdollisuuksien kautta ihmiset kasvaisivat myös kiinni asuinympäristöönsä ja kokisivat sen parhaimmillaan omakseen.

Yksityinen on poliittista

Kun perheeseen syntyy uusi jäsen, muuttuu elämä moneltakin kannalta. Olen ollut aikaisemmin ehdolla vaaleissa, mutta nyt esikoisen myötä kunnallispolitiikan keskeiset kysymykset ovat meidän arkipäivää. Saako terveyskeskukseen ajan kun lapsi sairastaa? Toimivatko neuvolan palvelut? Löytyykö pojalle päivähoitopaikka läheltä vai kauempaa? Löytyykö alueelta leikkipuistoja?

Meillä on ollut se onni, että tähän asti monet asiat ovat toimineet. Lääkäriin on päästy omalle terveysasemalle. Leo-poikamme syntyi viisi viikkoa ennenaikaisesti, mikä tarkoitti, että vanhempien epävarmuuden tunne oli vielä ehkä voimakkaampi kuin ns. normaalissa tapauksessa. (Tosin tiedän, että epävarmuuden tunne kuuluu esikoisen saaneiden olotilaan muutenkin. Muutkin ovat miettineet, saako tuo nyt tarpeeksi varmasti ruokaa ja miksi se huutaa ja onko tämä nyt normaalia jne.) Neuvola oli hyvin tukenamme alkutaipaleella. Kiva leikkipuisto vauvahetkineenkin löytyy läheltä.

Monet asiat ovat Helsingissä hyvin ja toimivat. Paljon on asioita, jotka voisivat toimia paremmin. Esimerkiksi päivähoitopaikkaa ei aina löydy omalta asuinalueelta, vaan vanhemmat joutuvat reissaamaan puolikaupunkia viedessään lapsia hoitoon. Arki muuttuu tällaisten järjestelyiden kautta aika monimutkaiseksi.

Kirjoittelen tähän blogiin enemmän tai vähemmän poliittisia asioita vauva-arjen keskeltä. Pahoittelen jo nyt kirjoitusvirheitä, univelkaa on 8 kuukauden ajalta. Tervetuloa keskustelemaan!