torstai 23. maaliskuuta 2017
Lisää koteja Helsinkiin
Helsingin asumisen haasteet ovat meille kaupunkilaisille tuttuja. Perheet painivat pääkaupungissa usein tilanpuutteessa, korkeiden asumiskulujen puristuksessa. Monilla helsinkiläisillä asuminen nielaisee suuren osan tuloista niin, että muusta elämisestä joutuu pihistelemään. Omaan omistusasuntoon on myös vaikea päästä kiinni, kun lainan saamiseen vaaditaan nykyään entistä enemmän omia säästöjä.
Myös vuokra-asujille Helsinki on haastava. Vuokra-asuntoja on riittämättömästi. Ja olemassa olevat vuokra-asunnot ovat kalliita. Kaupungin vuokra-asuntoihin on jono. Vuokra-asumisen kalleus ja asuntojen riittämättömyys voivat muodostua esteeksi koko kaupungin elinvoimaiselle kehittymiselle. Kaupunki tarvitsee työntekijöitä ja työntekijät kohtuuhintaisia asuntoja.
Helsinki tarvitsee monipuolista asuntotuotantoa. Tarvitaan Hitas-asuntoja, asumisoikeusasuntoja, opiskelija-asuntoja ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kovan rahan omistusasuntojen rinnalle. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa tästä linjasta on pidettävä kiinni. Helsingin eri asuinalueet eivät saa eriytyä parempiin ja huonompiin alueisiin.
Myös vanhoille asuinalueille on kaavoitettava lisää asuntoja sopiviin paikkoihin. Länsi-Helsingissä tästä on onnistuneita kokemuksia. Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Haagan väliin rakennettu uusi asuinalue on lisännyt viihtyisyyttä koko alueelle. Samalla alueelle tehtiin kaikkien käytössä oleva liikuntapuisto. Täydennysrakentamisessa on tärkeää, että sen suunnittelussa kuunnellaan alueen asukkaita.
Ahdas asuminen ei saa olla Helsingin ominaispiirre. Kaupungin on tarjottava koteja eri elämäntilanteisiin. Siksi Helsinkiin ei saa rakentaa ainoastaan pieniä asuntoja. Jotta Helsinki olisi houkutteleva kotikunta esimerkiksi perheille, tarvitaan tilavia asuntoja.
Helsinki tarvitsee siis lisää koteja ja neliöitä, jotta täällä voisi asua kohtuuhintaan. Huomisen
Helsingin pitää olla mahdollinen asuinkaupunki kaikille, ei vain harvoille ja valituille.
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Kolme tapaa parantaa päivähoitoa Helsingissä
Korkea osaaminen on Suomen
kilpailuvaltti ja sivistysyhteiskuntamme kulmakiviä. Tähän johtava
sivistyspolku alkaa jo päiväkodeista. Siellä lapsille tarjottava
varhaiskasvatus on korvaamaton alku opin tielle.
Omat lapseni ovat
päiväkoti-ikäisiä ja mieheni poika alakoulussa. Arvostan suuresti
sitä työtä mitä opettajat ja päivähoidon ammattilaiset tekevät.
Heidän osaamisensa ja sitoutumisensa on ehdotonta huippuluokkaa.
Olen kuitenkin huolissani
muutamastakin asiasta päivähoidossa. Osassa päiväkodeissa
ryhmäkoot ovat liian suuria. Ryhmässä, jossa on 29 lasta,
neljä aikuista ja rajalliset tilat, on haastavaa saada päivä
toimimaan niin, että jokainen lapsi voidaan huomioida hänen
tarvitsemallaan tavalla. En ole vaatimassa jokaiseen päivään
kuvataiteita, balettia tai junnujoogaa, mutta ryhmäkokojen on oltava
kohtuullisia, jotta laadukas varhaiskasvatus voi toteuttua. Se on
jokaisen lapsen perusoikeus ja sillä on aivan keskeinen rooli lasten
tasa-arvon kannalta, sillä kaikki lapset ansaitsevat samat
mahdollisuudet. Kun ryhmäkoot kasvavat näin suuriksi, on lasten ja
aikuisten jaksaminen koetuksella.
Toisena haasteena on
osassa Helsinkiä päivähoitopaikkojen riittämätön määrä.
Esimerkiksi Haagassa, jossa itse asun, päiväkotiin tulijoita
riittää jonoksi asti ja lapsia joudutaan sijoittamaan kauaskin
kodista. Tästä aiheutuu vanhemmille kohtuuttomia lisäponnistuksia
arkeen kun lapsia joudutaan kuljettamaan hoitopaikkaan pitkiäkin
matkoja. Jokainen ruuhkavuosissa kamppaileva tietää, että 30
minuuttia lisää aamuun on joskus sietämättömän paljon. Ja kun
lapsi sitten jossain vaiheessa saa paikan päiväkodista kodin
läheltä, seuraa tästä taas päiväkodin ja ryhmän vaihto, mikä
on pienelle ihmiselle usein stressaava kokemus.
Päiväkotien
kolmantena keskeisenä haasteena ovat sijaisjärjestelyt. Kun
hoitaja tai opettaja sairastuu, pyritään tilalle saamaan
varahenkilö. Mutta aina tämä ei onnistu tai päiväkodissa on
sijaiskielto ja silloin ryhmää joudutaan
luotsaamaan vajaalla aikuisten määrällä. Kun ryhmät ovat jo
ennestään suuria, tämä on todellinen haaste henkilökunnalle.
Mitä siis pitää tehdä?
1)Ryhmäkoot on pidettävä
riittävän pieninä niin, että päivähoidon ammattilaisilla on
aidosti mahdollisuus käyttää korkeaa osaamistaan ja antaa
laadukasta varhaiskasvatusta. Syli pitää olla myös tarjolla
silloin, kun siihen on lapsella tarve.
2)Kaupungin on reagoitava
nopeammin päivähoidon jonoihin. Ratkaisuna ei voi olla sulloa lisää
lapsia tiloihin, joissa on jo ennestään paljon lapsia.
Päivähoitopaikan saaminen on perheiden sujuvan arjen ja
vanhempien sujuvan töihin palaamisen kannalta keskeistä.
3) Päiväkotien
sijaisjärjestelmän on oltava toimiva ja päiväkodeissa on
oltava riittävä määrä vakiosijaisia, jotka voivat vuorotella
ryhmästä toiseen tarpeen tullessa.
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Miksi olen ehdokkaana kuntavaaleissa?
Olen aina halunnut parantaa maailmaa. Olen nähnyt
politiikkaan osallistumisen parhaana mahdollisena tapana vaikuttaa asioihin.
Lähdin mukaan opiskelijademareiden toimintaan ollessani 20-vuotias. SDP oli
puolueista se, joka vastasi parhaiten arvomaailmaani. Minulle tärkeitä arvoja
ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Uskon sivistykseen ja suvaitsevaisuuteen.
Olen demari neljännessä polvessa. Isoisoisäni oli
osuuskaupan hoitaja, työväen runoilija ja kansanedustaja. Minulle ei koskaan ole tuputettu aatetta tai
puoluetoimintaa kotona. Toki arvot kuitenkin tarttuvat kasvatuksen kautta ja
siirtyvät siten sukupolvelta toiselle. Haluan itsekin kasvattaa pojistani avoimesti
maailmaan suhtautuvia suvaitsevaisia ihmisiä, jotka huomioivat toisen ihmisen
toiminnassaan. Tämä tehtävä on erityisen haastava maailmassa, jossa kaikesta
tehdään viihdettä ja faktoilla ei ole väliä.
Työskentelen tällä hetkellä yritysvastuuasioiden parissa. Uskon,
että yritysten toiminnalla on esimerkiksi suuri vaikutus siihen, miten
onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta. Yritykset vaikuttavat myös ihmisten
hyvinvointiin niin Suomen rajojen sisäpuolella kun kolmansissa maissa
esimerkiksi hankintaketjujensa kautta. Olen kiitollinen, että saan tehdä töitä
näiden tärkeiden kysymysten parissa.
Kunnallispolitiikalla on tärkeä merkitys ihmisten
arjessa. Esimerkiksi päivähoito,
peruskoulu, julkinen liikenne ja uusien asuntojen rakentaminen ovat kaikki
sellaisia asioita, joihin vaikutetaan kunnallispolitiikan kautta. Se, miten
suuria ryhmiä päiväkodeissa saa olla tai millaisia asuinalueita Helsinkiin
kaavoitetaan, on kaikki poliittisen päätöksenteon vaikutuspiirissä. Koen
vaikuttamisen näihin asioihin, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään,
erittäin tärkeänä.
Olen huolissani tällä hetkellä siitä, mihin politiikka on
menossa. Faktoilla ei tunnu olevan
väliä ja populismi saa vastakaikua. Arvostan
faktoja ja vakavuutta poliittisessa keskustelussa. Politiikka ei saa olla vain
taktikointia, jolla vaikutetaan tunteisiin. Ihmiset ansaitsevat parempaa. Me
tarvitsemme parempaa.
Uskon niin politiikassa kuin elämässäkin yhteistyöhön. Yksin
ei kukaan voi muuttaa maailmaa, vaan tarvitaan yhteistä tekemistä ja
tulevaisuuden rakentamista. Uskon toisista välittämiseen, vastuun kantoon ja
solidaarisuuteen. Siksi olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)