Mikä helsinkiläisiä liikuttaa?

Tarjosimme luomuleivonnaisia ja lämmintä Haagan leikkipuis-
toissa viikonloppuna - tunnelma oli lämmin rännästä huolimatta!

Kun vaalit ovat keväällä, vaalityötä tehdään paremmassa säässä kuin perinteisesti. Näin ajatteli varmasti moni ehdokas ennen vaaleja. Tänäkin viikonloppuna Suomen kevät on kuitenkin esitellyt meille toista puoltaan. Rännästä ja viimasta huolimatta tapasimme Tomi Sevanderin kanssa helsinkiläisiä leikkipuistoissa kahvin ja leivosten ääressä. Kävimme innostavia ja tärkeitä keskusteluita vanhempien kanssa. Keskustelimme muun muassa asumisesta, joukkoliikenteestä, Helsingin taloudesta ja lapsiperheiden palveluista.

Tässä muutamia keskeisiä kulmia kyseisistä asioista.

1. Pääkaupunkiseutua liikuttavat raiteet. Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun väkiluku kasvaa. Tehokkain tapa saada ihmisiä liikutettua paikasta toiseen on raiteet. Esimerkiksi Raide-Jokerin rakentamishanke on toteutettava avoimesti ja tehokkaasti, jotta vältytään Länsimetron kaltaisilta tarinoilta.
2. Asuntoja kaivataan lisää. Asuminen on kallista Helsingissä ja perheet kaipaavat neliöitä lisää. Uutta rakentamista kaivataan reippaasti lisää: Helsinki tarvitsee niin omistus-, Hitas-, asumisoikeus-, kuin vuokra-asuntojakin lisää.  
3. Kun asuntoja rakennetaan lisää, on palveluiden pysyttävä perässä. Esimerkiksi Haagassa, jonne muuttaa koko ajan lisää lapsiperheitä, on liian vähän päivähoitopaikkoja. Useat perheet joutuvat ottamaan hoitopaikan vastaan pitkänkin matkan päästä. Tämä tekee arjesta entistä haastavampaa. Kaupungin on reagoitava nopeammin jonoihin ja pystyttävä toteuttamaan ketteriä ratkaisuja.
4. Helsingin talous on hyvässä kunnossa, tarvitseeko ruuvia kiristää? Vai voisimmeko sen sijaan kehittää palveluita. Resurssivajetta on niin päivähoidossa kuin ikäihmisten palveluissa.

On mukava kuulla, että vaaliteemani ja minulle tärkeät kehittämiskohteet ovat merkittäviä myös äänestäjille. Tästä on hyvä lähteä viimeisen viikon vaalityöhön. Räntäsateesta huolimatta.

Leikkipuistossa oli nasta suhina ja pallomeri - oli tosi hauska lauantai,
kiitos osallistujille!

Mukana leikkipuistossa demarien valtuuston pj. Tomi Sevander

Koko Mäenpään perhe hyvällä kampanjatuulella!

Pysähdyimme kampanjoinnin lomassa ottamaan selfien
Ida Ahlbergin kanssa - suuret naiset pitävät aina yhtä!

Lisää koteja Helsinkiin

Helsingin asumisen haasteet ovat meille kaupunkilaisille tuttuja. Perheet painivat pääkaupungissa usein tilanpuutteessa, korkeiden asumiskulujen puristuksessa. Monilla helsinkiläisillä asuminen nielaisee suuren osan tuloista niin, että muusta elämisestä joutuu pihistelemään. Omaan omistusasuntoon on myös vaikea päästä kiinni, kun lainan saamiseen vaaditaan nykyään entistä enemmän omia säästöjä.

Myös vuokra-asujille Helsinki on haastava. Vuokra-asuntoja on riittämättömästi. Ja olemassa olevat vuokra-asunnot ovat kalliita. Kaupungin vuokra-asuntoihin on jono. Vuokra-asumisen kalleus ja asuntojen riittämättömyys voivat muodostua esteeksi koko kaupungin elinvoimaiselle kehittymiselle. Kaupunki tarvitsee työntekijöitä ja työntekijät kohtuuhintaisia asuntoja.

Helsinki tarvitsee monipuolista asuntotuotantoa. Tarvitaan Hitas-asuntoja, asumisoikeusasuntoja, opiskelija-asuntoja ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kovan rahan omistusasuntojen rinnalle. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa tästä linjasta on pidettävä kiinni. Helsingin eri asuinalueet eivät saa eriytyä parempiin ja huonompiin alueisiin.

Myös vanhoille asuinalueille on kaavoitettava lisää asuntoja sopiviin paikkoihin. Länsi-Helsingissä tästä on onnistuneita kokemuksia. Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Haagan väliin rakennettu uusi asuinalue on lisännyt viihtyisyyttä koko alueelle. Samalla alueelle tehtiin kaikkien käytössä oleva liikuntapuisto. Täydennysrakentamisessa on tärkeää, että sen suunnittelussa kuunnellaan alueen asukkaita.

Ahdas asuminen ei saa olla Helsingin ominaispiirre. Kaupungin on tarjottava koteja eri elämäntilanteisiin. Siksi Helsinkiin ei saa rakentaa ainoastaan pieniä asuntoja. Jotta Helsinki olisi houkutteleva kotikunta esimerkiksi perheille, tarvitaan tilavia asuntoja.
Helsinki tarvitsee siis lisää koteja ja neliöitä, jotta täällä voisi asua kohtuuhintaan. Huomisen
Helsingin pitää olla mahdollinen asuinkaupunki kaikille, ei vain harvoille ja valituille.

Kolme tapaa parantaa päivähoitoa Helsingissä

Korkea osaaminen on Suomen kilpailuvaltti ja sivistysyhteiskuntamme kulmakiviä. Tähän johtava sivistyspolku alkaa jo päiväkodeista. Siellä lapsille tarjottava varhaiskasvatus on korvaamaton alku opin tielle.

Omat lapseni ovat päiväkoti-ikäisiä ja mieheni poika alakoulussa. Arvostan suuresti sitä työtä mitä opettajat ja päivähoidon ammattilaiset tekevät. Heidän osaamisensa ja sitoutumisensa on ehdotonta huippuluokkaa.

Olen kuitenkin huolissani muutamastakin asiasta päivähoidossa. Osassa päiväkodeissa ryhmäkoot ovat liian suuria. Ryhmässä, jossa on 29 lasta, neljä aikuista ja rajalliset tilat, on haastavaa saada päivä toimimaan niin, että jokainen lapsi voidaan huomioida hänen tarvitsemallaan tavalla. En ole vaatimassa jokaiseen päivään kuvataiteita, balettia tai junnujoogaa, mutta ryhmäkokojen on oltava kohtuullisia, jotta laadukas varhaiskasvatus voi toteuttua. Se on jokaisen lapsen perusoikeus ja sillä on aivan keskeinen rooli lasten tasa-arvon kannalta, sillä kaikki lapset ansaitsevat samat mahdollisuudet. Kun ryhmäkoot kasvavat näin suuriksi, on lasten ja aikuisten jaksaminen koetuksella.

Toisena haasteena on osassa Helsinkiä päivähoitopaikkojen riittämätön määrä. Esimerkiksi Haagassa, jossa itse asun, päiväkotiin tulijoita riittää jonoksi asti ja lapsia joudutaan sijoittamaan kauaskin kodista. Tästä aiheutuu vanhemmille kohtuuttomia lisäponnistuksia arkeen kun lapsia joudutaan kuljettamaan hoitopaikkaan pitkiäkin matkoja. Jokainen ruuhkavuosissa kamppaileva tietää, että 30 minuuttia lisää aamuun on joskus sietämättömän paljon. Ja kun lapsi sitten jossain vaiheessa saa paikan päiväkodista kodin läheltä, seuraa tästä taas päiväkodin ja ryhmän vaihto, mikä on pienelle ihmiselle usein stressaava kokemus.

Päiväkotien kolmantena keskeisenä haasteena ovat sijaisjärjestelyt. Kun hoitaja tai opettaja sairastuu, pyritään tilalle saamaan varahenkilö. Mutta aina tämä ei onnistu tai päiväkodissa on sijaiskielto ja silloin ryhmää joudutaan luotsaamaan vajaalla aikuisten määrällä. Kun ryhmät ovat jo ennestään suuria, tämä on todellinen haaste henkilökunnalle.

Mitä siis pitää tehdä?

1)Ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä niin, että päivähoidon ammattilaisilla on aidosti mahdollisuus käyttää korkeaa osaamistaan ja antaa laadukasta varhaiskasvatusta. Syli pitää olla myös tarjolla silloin, kun siihen on lapsella tarve.

2)Kaupungin on reagoitava nopeammin päivähoidon jonoihin. Ratkaisuna ei voi olla sulloa lisää lapsia tiloihin, joissa on jo ennestään paljon lapsia. Päivähoitopaikan saaminen on perheiden sujuvan arjen ja vanhempien sujuvan töihin palaamisen kannalta keskeistä.  

3) Päiväkotien sijaisjärjestelmän on oltava toimiva ja päiväkodeissa on oltava riittävä määrä vakiosijaisia, jotka voivat vuorotella ryhmästä toiseen tarpeen tullessa.

Miksi olen ehdokkaana kuntavaaleissa?

Olen aina halunnut parantaa maailmaa. Olen nähnyt politiikkaan osallistumisen parhaana mahdollisena tapana vaikuttaa asioihin. Lähdin mukaan opiskelijademareiden toimintaan ollessani 20-vuotias. SDP oli puolueista se, joka vastasi parhaiten arvomaailmaani. Minulle tärkeitä arvoja ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Uskon sivistykseen ja suvaitsevaisuuteen.

Olen demari neljännessä polvessa. Isoisoisäni oli osuuskaupan hoitaja, työväen runoilija ja kansanedustaja.  Minulle ei koskaan ole tuputettu aatetta tai puoluetoimintaa kotona. Toki arvot kuitenkin tarttuvat kasvatuksen kautta ja siirtyvät siten sukupolvelta toiselle.  Haluan itsekin kasvattaa pojistani avoimesti maailmaan suhtautuvia suvaitsevaisia ihmisiä, jotka huomioivat toisen ihmisen toiminnassaan. Tämä tehtävä on erityisen haastava maailmassa, jossa kaikesta tehdään viihdettä ja faktoilla ei ole väliä.

Työskentelen tällä hetkellä yritysvastuuasioiden parissa. Uskon, että yritysten toiminnalla on esimerkiksi suuri vaikutus siihen, miten onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta. Yritykset vaikuttavat myös ihmisten hyvinvointiin niin Suomen rajojen sisäpuolella kun kolmansissa maissa esimerkiksi hankintaketjujensa kautta. Olen kiitollinen, että saan tehdä töitä näiden tärkeiden kysymysten parissa.

Kunnallispolitiikalla on tärkeä merkitys ihmisten arjessa.  Esimerkiksi päivähoito, peruskoulu, julkinen liikenne ja uusien asuntojen rakentaminen ovat kaikki sellaisia asioita, joihin vaikutetaan kunnallispolitiikan kautta. Se, miten suuria ryhmiä päiväkodeissa saa olla tai millaisia asuinalueita Helsinkiin kaavoitetaan, on kaikki poliittisen päätöksenteon vaikutuspiirissä. Koen vaikuttamisen näihin asioihin, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään, erittäin tärkeänä.

Olen huolissani tällä hetkellä siitä, mihin politiikka on menossa. Faktoilla ei tunnu olevan

väliä ja populismi saa vastakaikua. Arvostan faktoja ja vakavuutta poliittisessa keskustelussa. Politiikka ei saa olla vain taktikointia, jolla vaikutetaan tunteisiin. Ihmiset ansaitsevat parempaa. Me tarvitsemme parempaa.

Uskon niin politiikassa kuin elämässäkin yhteistyöhön. Yksin ei kukaan voi muuttaa maailmaa, vaan tarvitaan yhteistä tekemistä ja tulevaisuuden rakentamista. Uskon toisista välittämiseen, vastuun kantoon ja solidaarisuuteen. Siksi olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Viimeistä viedään

Viimeisiä kampanjapäiviä viedään. Hauskaa on ollut taas tehdä vaalityötä, vaikka Leo onkin sitä mieltä, että nyt saa riittää. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita vaalityön lomassa, mm. rahojen riittävyydestä väestön ikääntyessä, nuorten syrjäytymisestä, yksityistämisestä ja kuntaliitoksista. Ihmiset ovat selvästi tietoisia siitä, että muutoksia tarvitaan, jotta voimme jatkossa pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta palveluineen. 

Kuntauudistus on yksi suuri uudistus, joka on välttämätön. Rakenteita uudistamalla saadaan toivottavasti vähemmän byrokratiaa ja enemmän laatua palveluihin.

Yksityistämisen tiimoilta tuntuu olevan edelleen sellainen käsitys voimissaan, että yksityinen tuottaa palvelut usein paremmin kuin julkinen toimija. Itse en usko,että asia on näin yksinkertainen. Oma kokemukseni esimerkiksi yksityisestä terveydenhuollosta on se, että laatu voi olla hyvää että huonoa. Samoin olen saanut julkiselta puolelta parempaanja huonompaan palvelua. Tärkeää jokatapauksessa on, että kuntalaiset voisivat luottaa siihen, että tarvittaessa julkiseen järjestelmään voi luottaa ja esimerkiksi terveyskeskuslääkäreille saa ajan nopeasti.

Huomenna aion ehtiä vielä kunnolla kiertämään, Leo saa jäädä isän seuraksi :)

 

Puistohetkiä

Vauva-arki ei ole helppoa. En tunne kovin montaa tuoretta vanhempaa, joita vauvavuoden intensiivisyys ei olisi yllättänyt. Väsymisen vaikutusta on myös vaikea ymmärtää etukäteen. Se, että ei ole nukkunut kuukausiin, on täysin eri asia kun muutama huonosti nukuttu yö.

Suomalainen neuvolajärjestelmä toimii kohtalaisen hyvin, kun vauvaperhe tarvitsee tukea ja apua. Ainakin silloin kun siihen on todellinen tarve. Tämän lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että tukea saa jo silloin kun asiat eivät ole vielä täysin kaoottisessa tilassa. Esimerkiksi matalankynnyksen tilaisuudet, jossa voi jakaa asioita toisten vanhempien kanssa, ovat keskeisiä. Näistä tilaisuuksista toivoisi saavan tietoa aktiivisesti myös neuvolasta.

Meillä on Leon kanssa ollut tärkeää päästä viikottain leikkipuiston vauvahetkeen (tai ainakin se on äidille tärkeää). Lisäksi mammaporukassa on kahviteltu jo usean kuukauden ajan. Kun saa jakaa ajatuksia toisten kanssa ja huomaa, että ei muuten noillakaan nukuta, asiat asettuvat suhteisiinsa.

Pienillä asioilla on väliä, kun arvioidaan ovatko kuntalaiset tyytyväisiä palveluihin. Keskeisten terveys- ja sosiaalipalveluiden lisäksi tarvitaan puistohetkiä ja verkottumistilaisuuksia. Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys kun on kyse hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Valtterin puolesta

Hesarissa oli tänään juttu kirpputori Valtteria uhkaavasta häädöstä. Valtteri on juuri sellainen kaupunkilaisten kokoontumispaikka ja olohuone, joita toivoisi Helsinkiin lisää. Olisi todella sääli jos tällaisesta toiminnasta jouduttaisiin luopumaan. Toivottavasti asiaan löydetään ratkaisu, jossa kirpputori säilyy helsinkiläisten ilona.