Kolme tapaa parantaa päivähoitoa Helsingissä

Korkea osaaminen on Suomen kilpailuvaltti ja sivistysyhteiskuntamme kulmakiviä. Tähän johtava sivistyspolku alkaa jo päiväkodeista. Siellä lapsille tarjottava varhaiskasvatus on korvaamaton alku opin tielle.

Omat lapseni ovat päiväkoti-ikäisiä ja mieheni poika alakoulussa. Arvostan suuresti sitä työtä mitä opettajat ja päivähoidon ammattilaiset tekevät. Heidän osaamisensa ja sitoutumisensa on ehdotonta huippuluokkaa.

Olen kuitenkin huolissani muutamastakin asiasta päivähoidossa. Osassa päiväkodeissa ryhmäkoot ovat liian suuria. Ryhmässä, jossa on 29 lasta, neljä aikuista ja rajalliset tilat, on haastavaa saada päivä toimimaan niin, että jokainen lapsi voidaan huomioida hänen tarvitsemallaan tavalla. En ole vaatimassa jokaiseen päivään kuvataiteita, balettia tai junnujoogaa, mutta ryhmäkokojen on oltava kohtuullisia, jotta laadukas varhaiskasvatus voi toteuttua. Se on jokaisen lapsen perusoikeus ja sillä on aivan keskeinen rooli lasten tasa-arvon kannalta, sillä kaikki lapset ansaitsevat samat mahdollisuudet. Kun ryhmäkoot kasvavat näin suuriksi, on lasten ja aikuisten jaksaminen koetuksella.

Toisena haasteena on osassa Helsinkiä päivähoitopaikkojen riittämätön määrä. Esimerkiksi Haagassa, jossa itse asun, päiväkotiin tulijoita riittää jonoksi asti ja lapsia joudutaan sijoittamaan kauaskin kodista. Tästä aiheutuu vanhemmille kohtuuttomia lisäponnistuksia arkeen kun lapsia joudutaan kuljettamaan hoitopaikkaan pitkiäkin matkoja. Jokainen ruuhkavuosissa kamppaileva tietää, että 30 minuuttia lisää aamuun on joskus sietämättömän paljon. Ja kun lapsi sitten jossain vaiheessa saa paikan päiväkodista kodin läheltä, seuraa tästä taas päiväkodin ja ryhmän vaihto, mikä on pienelle ihmiselle usein stressaava kokemus.

Päiväkotien kolmantena keskeisenä haasteena ovat sijaisjärjestelyt. Kun hoitaja tai opettaja sairastuu, pyritään tilalle saamaan varahenkilö. Mutta aina tämä ei onnistu tai päiväkodissa on sijaiskielto ja silloin ryhmää joudutaan luotsaamaan vajaalla aikuisten määrällä. Kun ryhmät ovat jo ennestään suuria, tämä on todellinen haaste henkilökunnalle.

Mitä siis pitää tehdä?

1)Ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä niin, että päivähoidon ammattilaisilla on aidosti mahdollisuus käyttää korkeaa osaamistaan ja antaa laadukasta varhaiskasvatusta. Syli pitää olla myös tarjolla silloin, kun siihen on lapsella tarve.

2)Kaupungin on reagoitava nopeammin päivähoidon jonoihin. Ratkaisuna ei voi olla sulloa lisää lapsia tiloihin, joissa on jo ennestään paljon lapsia. Päivähoitopaikan saaminen on perheiden sujuvan arjen ja vanhempien sujuvan töihin palaamisen kannalta keskeistä.  

3) Päiväkotien sijaisjärjestelmän on oltava toimiva ja päiväkodeissa on oltava riittävä määrä vakiosijaisia, jotka voivat vuorotella ryhmästä toiseen tarpeen tullessa.